"Poikani pelastuu, jos minä kuolen, sen olet vannonut isäsi luitten kautta."
"Sen olen vannonut."
"Anna minun siis kuolla."
"Ovatko heimosi naiset siis intiaaninaisten kaltaisia, jotka vapisematta kestävät kidutusta?" kysyi päällikkö hämmästyneenä.
"Kyllä!" vastasi nainen liikuttuneena. "Kaikki äidit sitä halveksivat, kun on kysymyksessä heidän lastensa pelastus."
"Kuule", lausui intiaani tuntien väkisinkin sääliä, "minullakin on äiti, jota rakastan. Jos haluat, voin siirtää kidutuksesi auringonlaskuun asti."
"Miksi niin?" vastasi vanki. "Ei, soturi, jos tuskani tosiaankin herättävät osanottoasi, niin on vain yksi hyvätyö, jonka voit minulle tehdä."
"Puhu", sanoi päällikkö innostuneena.
"Anna minun kuolla nyt heti."
"Mutta jos poikasi saapuisi?"