Mutta kun on uhrattava nainen, heikko ja nöyrä, joka esiintyy kuin karitsa teurastuslaitoksessa ja joka jo on puolikuollut, niin mitä mielenkiintoa voisi tuollainen toimitus herättää?
Ei ollut odotettavana mitään kunniaa, vaan päinvastoin yleistä inhoa.
Comanchit ymmärsivät tämän. Siitä johtui heidän inhonsa ja epäröintinsä. Siitä oli kuitenkin tehtävä loppu.
Kotkanpää lähestyi senvuoksi vankia ja vapauttaen hänet kiukkuisista akoista, jotka häntä kiusasivat, lausui synkällä äänellä:
"Nainen, tahdon pitää lupaukseni. Poikasi ei ole tullut, joten sinun täytyy kuolla."
"Kiitos", vastasi puhuteltu murtuneella äänellä, nojautuen paalua vastaan, ettei olisi kaatunut.
Intiaanipäällikkö katsoi häneen ymmärtämättä.
"Etkö pelkää kuolemaa?" kysyi hän.
"En", vastasi toinen suunnaten häneen enkelimäisen lempeän katseen, "se on minulle tervetullut. Elämäni on ollut vain pitkä sarja tuskaa. Kuolema on minulle siunaus."
"Mutta poikasi?"