Onneton nainen ei voinut pidättää epätoivon huudahdusta.
Samassa hetkessä ilmestyi keskelle leiriä ratsastaja ajaen täyttä lentoa. Yhdellä hyppäyksellä hän oli maassa, ja ennenkuin kukaan ehti häntä estää, hän hajoitti rovion puukasan ja leikkasi poikki uhria kahlehtineet siteet.
"Voi, miksi saavuit!" kuiskasi äiti vaipuen hänen käsivarsilleen.
"Äiti! Antakaa minulle anteeksi!" huudahti Uskollinen Sydän epätoivoisena; "kuinka olettekaan saanut kärsiä, hyvä Jumala!"
"Lähde pois! Lähde pois, Rafael!" lausui äiti torjuen hänen hellyydenosoituksensa, "anna minun kuolla sijastasi, äidinhän tulee uhrata elämänsä lapsensa puolesta."
"Ei, älkää puhuko niin, äiti! Älkää saattako minua mielettömäksi!" huudahti nuori mies sulkien hänet kiihkeästi syliinsä.
Hämmennys, jonka Uskollisen Sydämen äkillinen hyökkäys oli aiheuttanut, oli kuitenkin hälvennyt, ja intiaanisoturit olivat jälleen saaneet sen maltin, joka heillä on kaikissa tilanteissa.
Kotkanpää meni metsästäjän luo.
"Veljeni on tervetullut", sanoi hän, "mutta en odottanut hänen enää saapuvan."
"Tässä olen, minun oli mahdoton saapua aikaisemmin. Oletan, että äitini on vapaa."