"Ohoo!" vastasi kanadalainen naureskellen, "Kotkanpää on aivan äkkiä muuttanut mielipidettä meidän laadustamme. Luuleeko hän pettävänsä meitä tyhjillä sanoilla?"
Vihan salama välähti intiaanin villissä silmässä, mutta ponnistaen kaikki voimansa hänen onnistui hillitä itsensä.
Samassa muuan mies ilmestyi kekustelijoitten väliin.
Se oli Aurinko, heimokunnan kunniakkain soturi.
Vanhus kohotti verkalleen kätensä.
"Lapseni kuunnelkoot minua", sanoi hän, "kaikki on selvitettävä tänään.
Kalpeat metsästäjät saavat polttaa rauhanpiippua kanssamme."
"Olkoon menneeksi", lausui Uskollinen Sydän.
Auringon viittauksesta heimokunnan vanhimmat päälliköt kerääntyivät hänen ympärilleen.
Ilomieli ei ollut muuttanut asentoaan. Hän oli valmis huomatessaan vähäisimmänkin epäilyttävän liikkeen uhraamaan vankinsa.
Kun piippu oli kiertänyt lähelle erämiehiä syntyneen piirin ympäri, kokosi vanhus ajatuksensa. Kumarrettuaan sitten valkoihoisille hän puhui seuraavasti: