"Sitä parempi", virkkoi Musta Hirvi.
"Oletteko siis onnellisesti päässyt noiden kirottujen punanahkojen käsistä?" kysyi häneltä vanha palvelija kiihkeästi.
"Älkää puhuko pahaa comancheista", vastasi Uskollinen Sydän hymyillen, "he ovat nyt veljiäni."
"Puhutko vakavasti", tiedusti Musta Hirvi, "oletko tosiaankin hyvissä väleissä intiaanien kanssa?"
"Saatte itse sen todeta. Rauha on solmittu heidän, minun ja minun ystävieni välillä. Jos haluatte, voin kyllä esittää teidät toisillenne."
"Hitto soikoon! Nykyisissä olosuhteissa ei mikään voi olla meille parempaa", sanoi Musta Hirvi, "ja koska kerran olet vapaa, niin voimme nyt ryhtyä auttamaan toisia henkilöitä, jotka tällä hetkellä ovat suuressa vaarassa ja luultavasti kipeästi kaipaavat apuasi."
"Mitä tarkoitat?" kysyi Uskollinen Sydän.
"Tarkoitan, että ne henkilöt, joille jo kerran olet tehnyt suuren palveluksen, ovat tällä hetkellä preirierosvojoukon piirittäminä, joka luultavasti kohta hyökkää heidän kimppuunsa, ellei se ole jo niin tehnyt."
"Meidän on riennettävä heidän avukseen!" huudahti Uskollinen Sydän kykenemättä hallitsemaan liikutustansa.
"Totta tosiaan! Se onkin meidän aikomuksemme, mutta tahdoimme ensin vapauttaa sinut, Uskollinen Sydän. Olet liittomme sielu, ilman sinua emme pystyisi aikaansaamaan mitään."