Hän oli kävellyt tuskin kymmentä minuuttia, kun äkkiä seisoi vastatuksin Eusebion kanssa, joka kuljetti poikittain satulanpuulla lepäävää pyörtynyttä Uskollisen Sydämen äitiä.
Tapaaminen oli erämiehelle hyvä sattuma, jota hän käytti hyväkseen kysyäkseen vanhalta espanjalaiselta luotettavia tietoja metsästäjistä, ja niitä vanhus kiirehtikin hänelle antamaan. Sitten molemmat miehet menivät erämiehen majaan, jonne he aikoivat väliaikaisesti sijoittaa ystävänsä vanhan äidin.
V
Liitto
Meidän on taas palattava Uskollisen Sydämen luo.
Käveltyään kymmenisen minuuttia viitsimättä edes seurata polkua, jommoisia kulkee lukemattomia ristiin rastiin preiriellä, erämies pysähtyi, laski kiväärinperän maahan, katseli tarkkaavaisesti joka suunnalle, kuunteli kaikkia niitä tuhansia ääniä, joita erämaassa kuulee ja jotka kaikki ilmaisevat jonkun erikoisen asian, jos vain on tottunut eräelämään, ja nähtävästi tyytyväisenä huomioihinsa matki kolmeen eri otteeseen tasaisin väliajoin harakanhuutoa niin mainiosti, että useat näistä linnuista, jotka olivat olleet tuuheiden puiden kätkössä, heti vastasivat.
Kolmas huuto oli tuskin lakannut kaikumasta ilmassa, kun metsä, joka siihen asti oli ollut aivan hiljainen ja näyttänyt vaipuneen mitä täydellisimpään autiuteen, äkkiä muuttui kuin taikaiskusta vilkkaaksi.
Joka puolelta kohosi pensaikkojen ja ruohoston keskeltä, johon he olivat kätkeytyneet, joukoittain tarmokkaan näköisiä ja omituisesti puettuja metsästäjiä, jotka pian olivat tiheänä kehänä erämiehen ympärillä.
Sattuma aiheutti, että ensimmäiset kasvot, jotka Uskollinen Sydän huomasi, olivat Mustan Hirven ja Eusebion, jotka molemmat olivat olleet aivan hänen lähellään.
"Oh!" sanoi hän ojentaen heille iloisesti kätensä, "ymmärrän kaikki, ystäväni, kiitos, kiitos, tuhannet kiitokset sydämellisestä avustanne, mutta, Jumalan kiitos, en tarvitse sitä enää."