"Oh! Sitä en tee, sen vannon! Kirottu olkoon se hetki, jolloin rupesin kasveja keräämään!" huudahti oppinut koomillisen epätoivoisena.
"Hyvä! On siis sovittu, palaatte nuoren naisen ja hänen enonsa luo, käskette heidän olla varuillaan ja hyökkäyksen sattuessa valppaasti puolustautua ja sanotte heille, että pian tulee ystäviä heidän avukseen!"
"Sen sanon heille!"
"Siis ratsaille ja täyttä neliä leiriin."
"Olkaa huoletta, mutta te, mitä te aiotte tehdä?"
"Älkää välittäkö minusta, en jää toimettomaksi, kiiruhtakaa itse vain ystävienne luo niin pian kuin pääsette."
"Tunnin kuluessa olen heidän luonaan!"
"Rohkeutta vain ja onnea! Älkää heittäytykö epätoivoisiksi!"
Musta Hirvi hellitti kätensä hevosen suitsista, joihin oli tarttunut, ja tohtori lähti ratsastamaan täyttä laukkaa, mikä ei ollut sellaisen miehen tapaista, jolla muutenkin oli kova työ pysyäkseen tasapainossa.
Metsästäjä katseli hänen jälkeensä vähän aikaa, kääntyi sitten ympäri ja lähti kiireesti metsään.