Mustan Hirven täytyi häntä lohduttaa.
"Saammehan nähdä. Rohkeutta, kunnon oppinut", sanoi hän lauhtuen, "hitto vie, kenties kaikki ei vielä olekaan hukassa!"
"Oi! Jos minä olisin syypää niin suureen onnettomuuteen, niin en tahtoisi elää enää senjälkeen!"
"Mikä on tehty, se on tehty! Meidän on nyt ryhdyttävä toimimaan", lausui erämies filosofisesti. "Koetan keksiä keinon, jolla voimme auttaa heitä. Jumalan kiitos! En ole niin yksin kuin saattaisi luulla. Toivon, että muutaman tunnin päästä olen saanut kootuksi kolmisenkymmentä preirien parasta rihlamiestä."
"Pelastatte heidät, eikö niin?"
"Teen ainakin kaikki, mitä on tarpeen, ja jos Jumala sen hyväksi näkee, niin onnistun."
"Olkoon taivas teille suosiollinen!"
"Amen!" sanoi erämies tehden hurskaasti ristinmerkin. "Kuulkaa nyt, mitä sanon. Palatkaa leiriin."
"Aivan heti!"
"Mutta nyt ette enää saa poimia kasveja ettekä repiä niitä maasta."