Ensimmäinen oli yksi comanchitiedustelijoista, toinen oli tohtori.
Oppinut raukka oli säälittävässä tilassa.
Hän oli kadottanut tekotukkansa, vaatteet olivat siekaleina, kasvoilla kuvastui kauhu, ja hänen koko olemuksensa ilmaisi kamppailun silminnähtäviä jälkiä.
Kun hän tuli Kotkanpään ja Uskollisen Sydämen eteen, kaatui hän suulleen maahan ja meni tajuttomaksi.
Häntä alettiin kiireesti hoitaa.
VI
Viimeinen hyökkäys
Lancerot, jotka olivat vahdissa suojavarustusten takana, ottivat preirierosvot uljaasti vastaan.
Raivostuneena kapteeni Aguilarin kuolemasta kenraali, joka tiesi, että hänellä ei ollut tällaisilta ihmisiltä mitään armoa odotettavissa, oli päättänyt kaiken uhalla tehdä vastarintaa ja menettää henkensä, ennenkuin antautuisi heidän käsiinsä.
Meksikolaisia, ottaen lukuun peonit ja oppaat, joihin tuskin uskalsi luottaa, oli vain seitsemäntoista, miehiä ja naisia yhteensä. Preirierosvoja oli ainakin neljäkymmentä. Lukumääräinen epäsuhde oli siis sangen suuri piirittäjien ja piiritettyjen välillä, mutta leirin vahvan aseman vuoksi, se kun sijaitsi kalliohuippujen keskellä, tuli tämä epäsuhde vain osittain näkyviin, ja voimat olivat melkein tasaväkiset. Kapteeni Uaktehno ei ollut hetkeäkään kuvitellut vähäisiksi hyökkäyksen vaikeuksia, joita oli melkein mahdoton voittaa, mikäli hyökkäyksen tuli tapahtua avonaiselta paikalta ja suojatta, mutta hän oli arvellut voivansa yllättää vahdit, ja ennen kaikkea hän oli luottanut Lörpön petokseen. Vain asianhaarain yllyttämänä hän, raivostuneena kapteeni Aguilarin hänelle aiheuttamasta mieshukasta, oli antanut hyökkäyskäskyn.