Kondorikotkia, korppeja ja urubuja tuli parvittain kiertelemään ruumiiden ympärille, joista ne tappelivat keskenään kimeästi kirkuen. Ne söivät ahneesti suuret määrät ihmislihaa aivan meksikolaisten edessä viimemainittujen uskaltamatta tulla suojavarustustensa ulkopuolelle ja pakosta pysyessä katselijoina petojen näin kauheata mässäystä pitäessä.
Rosvot kokoontuivat erääseen syvänteeseen kiväärinkantaman ulkopuolelle leiristä ja laskivat lukumääränsä.
Heidän mieshukkansa oli ollut tavaton. Neljästäkymmenestä oli jäljellä ainoastaan yhdeksäntoista.
Tuntia lyhyemmässä ajassa heistä oli kaatunut kaksikymmentäyksi miestä!
Siis enemmän kuin puolet koko joukosta.
Meksikolaisten keskuudessa, kapteeni Aguilaria lukuunottamatta, ei ollut ainoatakaan kuollutta tai haavoittunutta.
Mieshukka, jonka preirierosvot olivat kärsineet, pani heidät miettimään.
Useimmat olivat sitä mieltä, että oli peräydyttävä ja luovuttava sellaisen yrityksen tuottamista eduista, joka vaati niin suuria uhrauksia ja oli niin vakavien vaikeuksien takana. Kapteeni oli vielä masentuneempi kuin hänen toverinsa. Jos hänen kannaltaan olisi ollut kysymyksessä vain kullan ja timanttien hankkiminen, niin hän tietysti empimättä olisi luopunut suunnitelmastaan, mutta häntä kannusti toimintaan toinen, voimakkaampi syy, joka kiihoitti häntä saattamaan seikkailun onnelliseen loppuun, olkoot sen muut seuraukset mitkä hyvänsä.
Aarre, jota hän tavoitteli ja jonka arvoa ei voitu rahassa arvioida, oli doña Luz, tuo nuori tyttö, jonka hän jo kerran oli Meksikossa pelastanut roistojen käsistä ja johon hän tietämättään oli hillittömästi rakastunut.
Meksikosta asti hän oli askel askeleelta seurannut tyttöä vaanien kuin peto tilaisuutta ryöstääkseen tämän saaliin, jonka valtaamiseksi ei mikään uhraus ollut liian kallis, ei mikään vaikeus näyttänyt liian suurelta eikä mikään vaara voinut häntä pidättää.
Hän käyttikin roistojensa suostuttamiseksi kaikkia keinoja, jotka puhe voi suoda innostuneelle miehelle, herättääkseen heissä jälleen rohkeutta ja saattaakseen heidät yrittämään vielä yhtä rynnäkköä, ennenkuin peräännyttäisiin ja lopullisesti luovuttaisiin tästä yrityksestä.