VII
Taistelu
Sakaalien lailla ulvoen ja aseillaan huitoen preirierosvot hyökkäsivät leiriin.
Heti kun leiri oli vallattu, oli kapteeni antanut miestensä murhata ja ryöstää mielin määrin. Kiinnittämättä heihin sen enempää huomiota hän riensi telttaan.
Mutta sinne oli tie häneltä suljettu. Kenraali oli kerännyt luokseen kuusi tai seitsemän miestä ja odotti roistoja pelkäämättä, varmasti päätettyään antaa tappaa itsensä, ennenkuin sallisi kenenkään noista kurjista koskea nuoreen tyttöön.
Nähdessään vanhan sotilaan, jonka silmä iski tulta, seisovan siinä pistooli toisessa ja miekka toisessa kädessä, kapteeni mietti hetken.
Mutta hänen epäröintinsä kesti vain tuokion. Huudollaan hän keräsi ympärilleen kymmenkunnan rosvoa.
"Tie auki!" ulvoi hän heiluttaen väkipuukkoaan.
"Antaa tulla vain!" vastasi kenraali purren raivoissaan viiksiään.
Molemmat miehet syöksyivät toistensa kimppuun, heidän miehensä tekivät samoin, ja temmellys kävi yleiseksi.