"Menkäämme!" kertasi nuorukainen lujasti.
Doña Jesusita, joka alkoi palata tajuihinsa, kuuli kuin unessa poikansa lähtevän.
"Rafael! Rafael!" huusi hän toivottomana.
Nuorukainen epäröi hetkisen, sitten hän yhdellä hyppäyksellä syöksyi äitinsä luo ja sulki hänet hurjan iloisena syliinsä. Mutta kohta hän palasi isänsä luokse lausuen:
"Nyt voin kuolla, kun olen sanonut hyvästi äidille!"
He lähtivät ulos.
Kohtauksesta lamautuneina läsnäolevat hajaantuivat keskustelematta vaikutelmistaan, mutta syvän surun vallassa.
Poikansa hellyydenosoituksista oli äitiparka uudelleen menettänyt tajuntansa.
IV
Äiti