Mutta luonnossa vallitsevat vanhenemattomat lait, joihin jokaisen ihmisen on alistuttava, olkoon hän missä asemassa hyvänsä.
Kun siis sattuma johti hänet doña Luzin tuttavuuteen, kiintyi hänen sydämensä nuoreen tyttöön samalla vaistomaisen ja vastustamattoman mieltymyksen tunteella, joka liikkui tytönkin sielussa.
Hämmästyneenä äkillisestä mielenkiinnosta, jota hän tunsi tätä vierasta naista kohtaan, vaikkei kaiken todennäköisyyden mukaan enää toistamiseen häntä kohtaisikaan, metsästäjä alkoi olla tytölle melkein suutuksissaan tämän tunteen johdosta ja osoitti käyttäytymisessään häntä kohtaan äreyttä, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista.
Kuten kaikki jalot sielut, jotka ovat aina havainneet kaiken taipuvan edessään vastustamatta, hän tunsi närkästystä siitä, että muuan nuori tyttö häntä hallitsi ja että hän oli joutunut alttiiksi vaikutukselle, josta ei enää kyennyt vapautumaan.
Mutta kun hän preiriepalon jälkeen lähti meksikolaisten leiristä, vei hän kiireestäänkin huolimatta muassaan muiston tuosta vieraasta naisesta.
Tämä muisto vahvistui tytön poissaolosta.
Alati hän luuli kuulevansa korvissaan nuoren tytön suloisen ja sointuvan äänen, niin paljon kuin ponnistikin sen unohtaakseen. Hänen ollessaan valveilla tai uneen vaipuneena tyttö oli aina läsnä hymyillen hänelle ja kiinnittäen häneen lumoavan katseen.
Taistelu oli ankara. Vallitsevasta tunteestaan huolimatta Uskollinen Sydän tiesi, mikä ylipääsemätön juopa eroitti hänet doña Luzista, kuinka mieletön ja mahdoton oli ajatus heidän yhdistymisestään. Kaikki väitteet, joita tällaisessa tapauksessa sopii tuoda esille, hän käytti itseään vastaan todistaakseen olevansa mieletön.
Hänen oli onnistunut uskotella itselleen, että suuri juopa eroitti hänet tytöstä, jota hän rakasti, ja hän oli hävinnyt ankarassa taistelussa, jota hän oli käynyt. Mutta sen toivon tukemana, joka ei koskaan hylkää tarmon miehiä, hän ei suinkaan suoraan tunnustanut tappiotansa ja antautunut kokonaan tuon tunteen valtaan, joka tästä lähtien oli hänen ainoa ilonsa, hänen ainoa onnensa ehto, vaan jatkoi salaisesti taisteluaan sitä vastaan, antaen tuontuostakin itselleen anteeksi tuhannet pikku rikkomukset, jotka hänen rakkautensa alinomaa pani hänet tekemään.
Hän vältti niin itsepäisesti, että se nuoresta tytöstä olisi voinut tuntua loukkaavalta, tapaamasta tätä. Kun sattuma pakoitti heidät oleskelemaan yhdessä, kävi hän vaiteliaaksi ja jöröksi ja tuskin vastasi kysymyksiin, joita tyttö hänelle teki, ja keksien tekosyitä niin kömpelösti kuin on tapana tottumattomilla rakastajilla, hän käytti ensimmäistä sopivaa tilaisuutta poistuakseen.