Jouduttuaan tuntemaan erämiehen valioluonteen ja itse miehen, jolla tosin oli metsäläisen puku, mutta miehekkäät kasvot ja jalot piirteet ja joka käyttäytyi kuin ylimys, hän oli väkisinkin kiihtynyt, sillä tietämättään, sen myötätunnon voimasta, joka vallitsee suuren ihmiskuntaperheen eri jäsenten välillä, hänen sydämensä oli tavannut sen sydämen, jota etsi.
Ollen itse heikko ja hento hän kaipasi tätä tarmokasta miestä, jolla oli lumoava katse, leijonan rohkeus, rautainen tahto, ja joka tukisi ja turvaisi häntä kaikella mahtavalla suojelukyvyllään.
Hän olikin heti ensi hetkestä asti antautunut kuvaamattoman onnen täyttämänä sen tunteen valtaan, joka johti häntä Uskollisen Sydämen luo, ja rakkaus oli asettunut hänen sydämensä herraksi, ennenkuin hän sitä edes huomasi tai yritti vastustaa.
Viime tapahtumat olivat tavattoman voimakkaasti elvyttäneet tätä tunnetta, joka uinui hänen sydämensä pohjalla. Oleskellessaan nyt lähellä häntä, kuullessaan joka hetki hänen äitinsä ja hänen toveriensa häntä puheissaan ylistävän, tyttö oli tullut siihen käsitykseen, että rakkaus erämieheen kuului oleellisesti hänen elämäänsä. Hän ei voinut käsittää, miten hän näin kauan oli saattanut elää rakastamatta tätä miestä, jonka oli tuntevinaan jo syntymästään asti.
Tyttö eli nyt vain häntä varten ja hänen kauttaan, onnellisena katseesta tai hymystä, jonka häneltä sai, iloisena hänet nähdessään, surullisena hänen ollessaan kauan poissa.
Hän oli, niin sanoaksemme, kasvanut preirieillä Jumalan kasvojen edessä, jota oli oppinut palvomaan nähdessään alituisesti edessään Luojan suurenmoiset teot, ja nämä luonnon ylevät nähtävyydet, samoin kuin lakkaamattomat taistelut, jotka hänellä oli kestettävinään, otellessaan joko intiaaneja tai metsän petoja vastaan, olivat suunnattomassa määrässä vaikuttaneet sekä hänen siveelliseen käsitykseensä että ruumiinrakenteeseensa. Samalla kun hän lihaksiensa voimalla ja taitavuudellaan aseiden käytössä mursi kaikki esteet, joita hänen tielleen haluttiin asettaa, oli hän ajatuksiensa avaruuden ja tunteittensa hienouden nojalla kyllin kypsä tajuamaan kaikkia asioita. Ei mikään, mikä oli hyvää ja ylevää, ollut hänelle tuntematonta. Kuten aina käy valioihmisten, jotka joutuen jo aikaisin oman onnensa nojaan jäävät vaille muita huoltajia ja syöksyvät elämän vaarallisiin vaiheisiin, oli hänen sielunsa kehittynyt jättiläismäisesti pysyen kuitenkin harvinaisen yksinkertaisena eräisiin tunteisiin nähden, joiden hänen elintapansa takia täytyikin jäädä hänelle tuntemattomiksi, ellei sattuisi jotakin odottamatonta tapausta.
Jokapäiväiset tarpeet, joista hänen liikkuva ja epävarma elintapansa pakoitti yhä huolehtimaan, olivat tukahduttaneet hänestä intohimojen idunkin. Hänen yksinäinen elämänsä oli hänen huomaamattaan totuttanut hänet mietiskelijäksi.
Tuntematta muita naisia kuin äitinsä, sillä intiaaninaiset olivat omituisten tapojensa johdosta herättäneet hänessä vain inhoa, hän oli elänyt kolmenkymmenenkuuden vuoden ikään asti ajattelematta rakkautta, tietämättä mitä se on ja edes kuulematta kertaakaan lausuttavan tätä sanaa, jonka seitsemään kirjaimeen sisältyy niin paljon asioita ja joka tässä maailmassa on aiheena niin moneen ylevään tekoon ja niin moneen kauhistavaan rikokseen.
Kun oli pitkä päiväkausi oltu ajojahdissa ja kuljettu metsien ja laaksojen lävitse tai kun oli kulutettu viisi- kuusitoista tuntia majavien pyydystämiseen ja Uskollinen Sydän ja Ilomieli olivat jälleen illaksi tulleet yhteisen leiritulen ääreen preirielle, ei keskustelu voinut liikkua muussa kuin päivän tapauksissa, toinen erämies kun oli rakkausasioissa yhtä tietämätön kuin hänkin.
Viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät tuomatta muutosta Uskollisen Sydämen elämään, lukuunottamatta epämääräistä levottomuutta, joka häntä salaa vaivasi ja jonka syytä hän ei voinut itselleen selvittää.