Comanchit ja metsästäjät jäivät synkkinä ja vaiteliaina paikoilleen odottaen aivan hiljaa preirierosvojen saapumista.
Kylmä ja kuiva vastaanotto ei saattanut kapteenia hämilleen. Hänen kulmakarvansa rypistyivät tosin hiukan, mutta muuten hän ei ollut huomaavinaankaan mitään, vaan saapui rohkeasti joukkonsa etunenässä kylään.
Tultuaan neuvottelumajan luokse riviin asettuneiden comanchipäällikköjen eteen nuo kaksikymmentä ratsumiestä pysähdyttivät hevosensa niin äkkiä kuin olisivat muuttuneet pronssipatsaiksi.
Tämä sukkela liike suoritettiin niin taitavasti, että erämiesten, jotka olivat hyvin perillä ratsastustaidosta, oli vaikea pidättää ihailua ilmaisevaa huudahdusta.
Rosvot olivat tuskin saapuneet, kun majan vasemmalla ja oikealla puolella olevat erämies- ja soturirivit levittäytyivät viuhkamaisesti ja sulkeutuivat heidän takanaan.
Nuo kaksikymmentä rosvoa oli täten piiritetty uskomattoman nopeasti, heidät kun nyt ympäröi kehä, jonka muodosti yli viisisataa hyvin varustettua ja mainioilla hevosilla ratsastavaa miestä.
Huomattuaan tämän liikkeen kapteeni tunsi vavahtavansa levottomuudesta. Hän melkein katui, että oli tullut, mutta karkoittaen tämän vastenmielisen tunteen hän hymyili halveksivasti, luullen sittenkin olevansa varma siitä, ettei tarvinnut mitään pelätä.
Hän tervehti sulavasti edessään olevia päälliköitä ja kääntyen
Ilomielen puoleen kysyi varmalla äänellä:
"Missä nuori tyttö on?"
"En ymmärrä, mitä tarkoitatte", vastasi metsästäjä naurahtaen. "En usko täällä olevan ketään nuorta tyttöä, johon teillä olisi mitään oikeuksia."