Heti hänet huomattuaan kenraali riensi hänen luokseen, tarttui hänen käteensä ja vieden hänet doña Jesusitan luo, joka ojensi hänelle käsivartensa, lausui säteilevin katsein:
"Sisarentyttäreni, voit pelotta rakastaa Uskollista Sydäntä, hän on oma poikani. Jumala on suonut äärettömässä hyvyydessään, että löysin hänet juuri sillä hetkellä, kun olin menettänyt kaiken toivoni sellaisesta onnesta!"
Nuori tyttö huudahti ilosta ja kätki hämillään kasvonsa doña Jesusitan syliin tarjoten kätensä Rafaelille, joka peittäen sen suudelmillaan vaipui hänen jalkainsa juureen.
Loppusanat
Oli kulunut tuskin muutamia kuukausia kreivi de Raousset Boulbonin retkestä.
Tähän aikaan olivat ranskalaiset hyvässä maineessa Sonorassa.
Kaikki meidän maastamme kotoisin olevat matkailijat, jotka sattuma johdatti tähän Amerikan osaan, saivat varmasti, minne hyvänsä pysähtyivät, mitä lämpimimmän ja sydämellisimmän vastaanoton.
Kuljeskelemiseen taipuisan luonteenlaatuni johdattamana olin lähtenyt
Meksikosta ilman muuta tarkoitusta kuin saada nähdä tätä maata.
Ratsastaen oivallisella mustangilla, jonka muuan eränkävijäystäväni oli suopungilla pyydystänyt ja minulle lahjoittanut, olin matkustanut koko Amerikan mantereen halki. Olin toisin sanoen pienin päivämatkoin tapani mukaan ja koko ajan yksinäni tehnyt tuon muutaman sadan penikulman pituisen matkan, kulkien yli lumipeitteisten vuorien, suunnattomien erämaiden, vuolaiden virtojen ja rajujen koskien vain saapuakseni harrastelijana katsomaan espanjalaisia kaupunkeja, jotka koristavat Tyynenmeren rantaa.
Olin ollut matkalla jo viisikymmentäseitsemän päivää, kulkien kuin todellinen tyhjäntoimittaja ja pysähtyen, minne oikkuni kulloinkin käski telttani pystyttämään.