Päättäen tähän hiukan pitkän, mutta seuraavan ymmärtämiseksi välttämättömän selonteon ryhdymme jatkamaan kertomustamme siltä kohdalta, johon sen keskeytimme lopettaessamme edellisen luvun.
III
Jäljet
Kotkanpää ei tahtonut jäädä piiloon vihollisiltaan, jonka vuoksi hän ei ollut vähääkään huolehtinut jälkiensä peittämisestä.
Ne olivat korkeassa ruohossa helposti huomattavissa. Jos ne paikoittain näyttivätkin häviävän, tarvitsi metsästäjien vain hiukan muuttaa suuntaansa sivulle löytääkseen ne jälleen.
Sillä tavalla ei koskaan ennen oltu ajettu vihollista. Tämän täytyi näyttää sitä merkillisemmältä Uskollisesta Sydämestä, joka pitkäaikaisen kokemuksen nojalla perinpohjin tunsi intiaanien kaikki metkut ja tiesi, kuinka taitavasti he hävittävät kaikki merkit kulustaan, kun sen katsovat välttämättömäksi.
Tämän jälkien seuraamisen helppous pani hänet miettimään. Koska comanchit eivät olleet varovaisempia, niin he varmaankin pitivät itseään kyllin voimakkaina. Tai sitten he olivat valmistaneet väijytyksen, jonne toivoivat voivansa houkuttaa liian rohkeat vihollisensa.
Molemmat erämiehet etenivät katsahtaen vuoroin oikealle vuoroin vasemmalle, ollakseen varmat siitä, etteivät erehdy, mutta jäljet johtivat suoraa linjaa ilman minkäänlaisia mutkia tai kierroksia. Oli mahdotonta tavata mitään helpommin seurattavia jälkiä. Ilomielikin alkoi pitää tätä tavattomana ja käydä todella levottomaksi.
Mutta vaikka comanchit eivät olleet välittäneet kätkeä kulkunsa jälkiä, niin erämiehet eivät menetelleet heidän tavallaan. Samotessaan he jatkuvasti peittivät jälkensä sitä mukaa kuin matka edistyi.
Täten he saapuivat leveähkön puron rannoille, jolla on nimenä Verdi
Gris River. Se on suuren Canadianin sivujoki.