Tällöin leiri tarjosi oudon näyn.
Kauhun lamauttamina nämä kaikki ihmiset olivat menettäneet itsesäilytysvaistonkin.
Lancerot ripittäytyivät toinen toisilleen.
Oppaat olivat vaipuneet synkän toivottomuuden tilaan.
Kenraali syytti taivasta tuhostaan.
Mitä tohtoriin tulee, niin hän ei surrut muuta kuin sitä, ettei koskaan voisi löytää etsimäänsä kasvia. Kaikki hänen muut ajatuksensa väistyivät tuon yhden tieltä.
Doña Luz rukoili palavasti kädet ristissä polvillaan maassa.
Tuli eteni yhä etujoukkonsa, metsän petojen, jäljessä.
"Oh!" huudahti kenraali ravistaen voimakkaasti oppaan hartiaa, "annatteko meidän näin palaa koettamatta meitä pelastaa?"
"Mitä voimme tehdä vastoin Jumalan tahtoa?" kysyi Lörppö haluttomasti.