"Teette muuten myöhemmin heidän kanssaan siitä tiliä. Tällä hetkellä ei ole siitä kysymys."
Nähdessään tämän päättäväisen miehen ja kuullessaan hänen varman ja täsmällisen puheensa meksikolaiset olivat vaistomaisesti aavistaneet hänessä pelastajan. He tunsivat rohkeuden palaavan toivon mukana ja olivat valmiit viivyttelemättä täyttämään hänen käskynsä.
"Kiiruhtakaa", sanoi erämies. "Kiskokaa maasta kaikki ruohot leirin ympäriltä."
Jokainen ryhtyi käskettyyn työhön.
"Kostuttakaamme peitteitä", jatkoi vieras kääntyen kenraalin puoleen, "ja jännittäkäämme ne tavaramyttyjen eteen."
Kenraali, kapteeni ja tohtori toimeenpanivat erämiehen johdolla hänen käskynsä, jolla aikaa toveri suopungilla otti kiinni hevoset ja muulit ja pani ne liekaan keskelle leiriä.
"Joutukaamme! Joutukaamme", huusi erämies lakkaamatta, "muuten tuli saavuttaa meidät!"
Jokainen työskenteli parhaansa mukaan.
Pian saatiin laaja alue kitketyksi.
Doña Luz katseli ihaillen tätä vierasta miestä, joka oli ilmestynyt kuin sallimuksen lähettämänä ja näytti keskellä kaikkien hurjaa pelkoa niin rauhalliselta ja tyyneltä kuin hänellä olisi valta käskeä tuota hirvittävää tuhon aikaansaajaa, kun se jättiläisaskelin lähestyi heitä. Nuori tyttö ei voinut kääntää hänestä katsettaan. Hän tunsi väkisinkin mieltymystä tuohon tuntemattomaan pelastajaan, jonka ääni, eleet ja koko olemus valloittivat hänet.