Kun heinä ja ruohot oli kiskottu irti niin kuumeentapaisen kiireesti kuin kuolemanvaarassa olevat ihmiset voivat toimia, hymyili erämies lempeästi.
"Nyt", lausui hän meksikolaisille, "ystäväni ja minä kyllä pidämme huolen muusta. Jättäkää kaikki meidän tehtäväksemme. Mitä teihin tulee, niin kietoutukaa huolellisesti kostutettuihin peitteisiin."
Jokainen noudatti hänen neuvoaan.
Vieras katsahti ympärilleen. Viitattuaan toverilleen hän sitten meni tulta vastaan.
"En eroa teistä", lausui kenraali myötätuntoisesti.
"Tulkaa", vastasi vieras lyhyesti.
Kun he olivat saapuneet sen alan uloimmalle laidalle, mistä heinä oli kitketty, kokosi erämies heiniä ja puita läjäksi. Heitettyään hiukan ruutia sen päälle hän sytytti sen palamaan.
"Mitä te teette?" kysyi kenraali hämmästyneenä.
"Näettehän sen itse. Taistelen tulella tulta vastaan", vastaisi erämies yksikantaan.
Hänen toverinsa oli tehnyt samalla tavalla vastakkaisella puolella. Tuliseinämä kohosi nopeasti, ja muutaman minuutin aikana leiri oli melkein kokonaan tulen holvaamana.