Väkijoukko seurasi heitä ilosta kirkuen.
Kansajoukot ovat kaikkialla samanlaisia, raakoja ja sydämmettömiä.
"Päästä minut, sanon", jatkoi jälleen poika, "tai vannon kautta kiirastulen siunattujen sielujen, että sinun käy huonosti!"
Vaquero irvisteli ilkeästi ja pyöritti suopunkia päänsä yläpuolella.
"Pane mieleesi, Rafael", sanoi hän, "kysyn viimeisen kerran, tahdotko antautua?"
"En! Tuhat kertaa en!" huusi poika.
"Herran nimeen siis!" vastasi vaquero. Suopunki viuhui ja lähti liikkeelle.
Silloin tapahtui jotakin tavatonta.
Rafael pysähdytti nopeasti hevosensa, niin että se näytti ikäänkuin muuttuneen graniittipatsaaksi. Heittäytyen alas satulasta hän hyppäsi kuin jaguari jättiläisen kimppuun, jonka hän syöksyllään kaatoi hiekalle, ja ennenkuin kukaan ennätti väliin, työnsi hän väkipuukon, jota meksikolaiset aina pitävät vyöllään, vastustajansa kurkkuun.
Paksu verisuihku purskahti pojan kasvoihin, vaquero vääntelehti muutaman hetken, ja sitten hän jäi liikkumattomana makaamaan.