Vähän ennen auringonnousua he nousivat.
"Maa on jo varmaankin kylmää", sanoi toinen, "lähtekäämme, ennenkuin nuo ihmiset heräävät, sillä he eivät kenties tahtoisi päästää meitä eroamaan ilman muuta."
"Lähtekäämme", toisti toinen lyhyesti.
Juuri kun erämiehet olivat päässeet leirin ulkopuolelle, laskeutui muuan käsi kevyesti ensinmainitun olalle. Hän kääntyi ympäri.
Doña Luz seisoi hänen edessään.
Molemmat miehet pysähtyivät tervehtien kunnioittavasti nuorta neitosta.
"Jätättekö meidät?" kysyi viimemainittu suloisella ja sointuvalla äänellä.
"Meidän täytyy, señorita", vastasi toinen puhutelluista.
"Ymmärrän", lausui tyttö ihastuttavasti hymyillen. "Kun me teidän avullanne nyt olemme pelastuneet, niin ei teillä ole täällä mitään tehtävää, eikö niin?"
Erämiehet kumarsivat virkkamatta mitään.