Silloin kuului kahteen otteeseen koiran kaukaista ulvontaa.
Astuen esiin puun takaa, missä oli ollut kätkössä, Kotkanpää alkoi ryömiä tavattoman taitavasti ja nopeasti kylään päin.
Saavuttuaan metsänreunaan hän pysähtyi. Tutkivasti tähysteltyään ympärilleen hän matki hevosen hirnuntaa niin erehdyttävästi, että kaksi kylän hevosta heti vastasi hänelle.
Muutaman sekunnin odotuksen jälkeen eroitti päällikön harjaantunut korva lehtien seasta melkein kuulumatonta kahinaa, ja sitten alkoi kuulua härän raskasta huohotusta aivan läheltä. Silloin päällikkö nousi pystyyn ja kuunteli.
Pari sekunttia myöhemmin ilmestyi muuan mies hänen eteensä. Se oli
Valkosilmä, vanha erämies.
Ilkeä hymy levisi hänen ohuille huulilleen.
"Mitä valkoihoiset tekevät?" kysyi päällikkö.
"He nukkuvat" vastasi mestitsi.
"Luovuttaako veli heidät minun käsiini?"
"Kaikki, kaikki."