"Armoa! Armoa!" huusi hän.
Kapteeni katsoi häneen hymy huulillaan ja kädet ristissä rinnallaan.
Mutta onnettoman väsähtäneet jäntereet eivät enää kauemmin jaksaneet häntä kannattaa. Hänen koukistuneet sormensa päästivät otteensa hirrestä, johon hän oli epätoivon voimalla tarttunut.
"Pyöveli! Ole kirottu!" huusi hän äänellä, jossa kuvastui äärimmäinen raivo.
Samassa hän putosi.
"Hauskaa matkaa!" toivotti kapteeni ilkkuen.
Linnoituksen portilta päin kuului huutoja.
Kapteeni riensi miestensä avuksi.
Comanchit olivat vallanneet sulkulaitteet.
Miehissä he juoksivat linnoituksen sisäosiin teurastaen matkalla tapaamansa viholliset ja nylkien heiltä päänahat.