"Kuitenkin vakuutan sinulle, chica, että mies joka on suojellut meitä, on yllin kyllin huolehtinut meistä ja osoittanut kohteliaisuutta."
"Niin, samoin sanoo isännekin, mutta don Estevan väittää tuntevansa tämän miehen ennestään, että hänen hyvyytensä oli vain metku ja että hän kantoi mielessään jotakin pirullista petosta."
Doña Hermosa oli äkkiä tullut uneksivaksi.
"Don Estevan on hölmö", hän sanoi; "hänen ystävyytensä minua kohtaan johtaa hänet harhaan. Olen vakuutettu siitä, että hän erehtyy. Mutta sinä saatat minut ajattelemaan, että minä heti kotiin päästyämme poistuin sanomatta hänelle sanaakaan kiitokseksi. Tahdon nyt hyvittää tuon tahtomattani sattuneen unohduksen. Onko hän vielä haciendassa?"
"Luullakseni, señorita."
"Mene tiedustelemaan, ja ellei hän vielä ole mennyt tiehensä, niin pyydä häntä tulemaan luokseni."
Kamarineito nousi ja meni ulos.
"Koska hän tuntee hänet", nuori tyttö mumisi, päästyään yksikseen, "niin täytyy hänen kertoa minulle, mitä haluan tietää."
Ja hän odotti kärsimättömästi sanansaattajansa paluuta.
Tämä näytti aavistaneen valtiattarensa malttamattomuuden, sillä hän kiirehti niin nopeasti toimittamaan asiansa, että tuskin kymmentä minuuttia oli kulunut, kun hän jo ilmoitti don Estevanin saapuneen.