"Minulla on pistoolit, ja ne ovat kokonaan teidän käytettävänänne."
"No, olkaa sitten niin hyvä ja lainatkaa minulle yksi."
Don Fernando nousi, otti pistoolin vyöstään ja ojensi sen don
Torribiolle.
"Se on panoksessa ja siinä on nallikin", hän sanoi, "liipaisin on jäykänlainen."
"Kuinka arvokas mies te olettekin, don Fernando! Te aavistatte kaiken, pieninkään seikka ei jää teiltä huomaamatta."
"Tottumusta, don Torribio, ei mitään muuta."
Don Torribio otti pistoolin ja viritti hanan.
"Señorit", hän sanoi, "pyydän ettette jättäisi ruumistani villipetojen saaliiksi, minulle olisi vastenmielistä joutua kuolemani jälkeen syötäväksi."
"Rauhoittukaa, hyvä herra, me viemme teidät kotiinne omalla hevosellanne, me olisimme epätoivoissamme, jos jonkun caballeron ruumis tulisi niin peräti häväistyksi."
"Niin, siinä kaikki mitä teiltä tahdoin pyytää. Ottakaa nyt vastaan kiitokseni ja jääkää hyvästi!"