Toinen ratsasti heti paikalle.
"Mitä hittoa sinä kuljeskelet tähän aikaan yöstä?"
"Minä tulen eräästä kohtauksesta ja olen matkalla kylään."
"Pelkään että tuossa kohtauksessa piilee jokin säädyttömyys."
"Teette minulle vääryyttä, don Fernando, minä olen rehellinen mies."
"En epäile sitä. Muuten ei minua koske ollenkaan mitä sinä hommaat enkä niinmuodoin tahdo sekaantua siihen. Hyvästi siis, Tonillo!"
"Silmänräpäys, jos saan pyytää? Koska olen ollut kyllin onnellinen tavatessani teidät, niin lahjoittakaa minulle muutamia minuutteja, etenkin kun juuri etsin teitä."
"Sinä! Tapahtuuko se vielä kerran samanlaisen asian takia kuin äskettäinkin? Luulin sinun luopuneen sellaisesta keinottelusta, jossa, mikäli se minua koskee, sinulla on ollut vain keskinkertainen menestys."
"Kas tässä pari sanaa siitä, mitenkä asian laita on, don Fernando: sen jälkeen mitä äskettäin tapahtui olen alkanut ajatella, että minun on kiittäminen teitä hengestäni ja etten niinmuodoin ole vapaa toimenpiteissäni teihin nähden. Mutta kuten tiedätte, señor, olen caballero ja rehellisenä miehenä minun täytyy pitää sanani, niin senvuoksi päätin etsiä sen miehen, joka oli ostanut minut tappamaan teidät, ja jättää hänelle rahat, jotka hän oli maksanut minulle. Oli vaikea luopua niin suuresta summasta, mutta minä en epäröinyt enää. On aivan totta, kuten sanotaan, että hyvä työ aina palkitaan."
"Niin, se sinun pitäisi tietää paremmin kuin kenenkään muun", don
Fernando sanoi nauraen.