"Kuten haluatte, señor. Sallikaa minun nyt sanoa hyvästi sekä teille että tälle kunnioitettavalle caballerolle, ystävällenne."
"Näkemiin, Zapote, onnea matkalle!"
Lepero jatkoi iloisena matkaansa.
"Señor", don Estevan sanoi nyt, "muutaman minuutin kuluttua olemme perillä ranchossa, jossa asun äitini kanssa. Olisin onnellinen voidessani tarjota teille vieraanvaraisuutta yöksi."
"Kiitän teitä tästä kohteliaisuudesta ja suostun siihen ilolla. Onko tämä rancho kaukana las Norias'ista?"
"Vain vähän matkaa. Jos olisi valoisa, niin voisitte täältä nähdä haciendan korkeat muurit. Sallikaa minun näyttää teille tietä asuntooni."
Ratsastajat kääntyivät nyt vasemmalle ja poikkesivat leveälle aloen reunustamalle polulle. Pian he huomasivat muutamien koirien haukunnasta, joka kuului jotenkin läheltä, ja parista kolmesta tulesta, jotka loistivat pimeässä, että he kohta olivat pitkän matkansa päässä.
Noin kymmenen minuuttia ratsastettuaan he saapuivat pienehkön, mutta kodikkaan näköisen rakennuksen eteen, jonka portaikon edessä useita henkilöitä soihdut kädessä näytti odottavan heidän tuloaan.
He pysähtyivät portaikon eteen, hyppäsivät hevosen selästä ja annettuaan hevosensa erään peonin haltuun, joka vei ne pois, he astuivat sisään, don Estevan vieraansa edellä toimiakseen isäntänä talossaan.
He tulivat nyt avarahkoon saliin, jonka kalustona oli muutamia suuria nojatuoleja, equipaleja ja vahva pöytä, joka oli katettu useammalle henkilölle. Salin valkaistuilla seinillä riippui kuusi tai kahdeksan kauhean huonoa värikuvaa, esittäen vuodenaikoja, viittä maanosaa j.n.e.