"Minä selitän teille, señor: Tiikerikissa on valkoihoinen. Tämä mies on tuntemattomasta syystä mennyt apachien puolelle, tullut heidän päällikökseen ja ruvennut leppymättömästi vihaamaan omavärisiään ihmisiä."
"Olen sivumennen kuullut puhuttavan siitä, mitä nyt sanotte, mutta kaiken kaikkiaan tuo mieshän on ainoa rotuansa intiaanien joukossa. Niin peloittava kuin hän lieneekin, niin hän ei kai ole haavoittumaton, luullakseni, ja urhoollisen miehen täytyy kai voida surmata hänet."
"Pahaksi onneksi te erehdytte. Tuo mies ei ole ainoa rotuansa intiaanien joukossa. Hänellä on mukanansa toisia samanveroisia rosvoja."
"Niin", doña Manuela huudahti, "muiden muassa hänen poikansa, jonka väitetään olevan yhtä veren- ja saaliinhimoisen kuin hänkin."
"Äiti kulta, se on vain arveluja. Oikeastaan ei voida väittää mitään varmaa Kivisydämen suhteen."
"Kuka se on, jonka te nyt mainitsitte?"
"Se on hänen poikansa, kuten väitetään, sillä kukaan ei voi sitä varmaan sanoa."
"Ja te sanotte tuota miestä Kivisydämeksi?"
"Niin, señor. Itse puolestani tunnen hänestä monta jalomielistä tekoa, jotka päinvastoin osoittavat, että hänellä on sydän oikealla paikallaan ja tulinen sielu, joka voi toimittaa suuriakin asioita."
Hetken puna peitti don Fernandon kasvot.