Mutta sen sijaan, että olisi yhä edelleen seurannut Rio Vermejon rantoja, hän käänsi niille nyt selkänsä ja poistui vuoristoa kohti.
Tuntemattoman ryhdissä oli tapahtunut täydellinen muutos. Hän ei ollut enää sama äsken lukijalle esittämämme mies, joka puolinukuksissa nyökytti satulassa, antaen hevosen mennä miten tahtoi; ei, nyt hän istui suorana ja vakavasti hevosen selässä, jonka kupeita hänen polvensa puristivat; kasvoihin oli tullut synkkä, miettivä ilme, hänen katseensa pälyi ympäri, ikäänkuin se olisi tahtonut tunkeutua sen tiheän metsän salaisuuksien läpi, johon hän nyt meni. Pää hieman eteenpäin ojennettuna hän kuunteli jännittyneen tarkkaavasti pienintäkin kolinaa; pyssy oli hänen edessään satulassa poikkipuolin, liipasin juuri hänen oikean kätensä alla, niin että hän saattoi silmänräpäyksessä ampua, jos olosuhteet niin vaatisivat.
Tämän miehen ulkomuoto oli kädenkäänteessä muuttunut siinä määrin, että olisi voinut otaksua, että se ihmeellinen kohtaus, jonka todistajana lukija on ollut, oli hänelle vain muuan noita tuhansia odottamattomia, merkityksettömiä tapauksia, joille hänen seikkailurikas elämänsä erämaassa oli alttiina, mutta että hän nyt valmistautui taistelemaan todellakin vakavia vaaroja vastaan.
II.
METSÄSSÄ.
Tuntematon oli tullut syvälle tiheään metsään, jonka ulkoreuna ulottui melkein Rio Vermejon rantaan asti. Amerikkalaiset metsät eroavat paljon vanhan maailman metsistä: puut kasvavat siellä miten milloinkin kietoutuneena toisiinsa ristiin rastiin, jättäen joskus suuria aloja aivan paljaiksi, ja kaatuneiden, kuihtuneiden, toistensa päälle mitä eriskummaisimmalla tavalla kasaantuneiden puiden peittämiksi.
Joidenkuiden, kokonaan tai osaksi kuivuneiden puitten lomissa näkyy väkevän ja hedelmällisen maaperän voimakkaita jätteitä, toisia, samoin ikivanhoja puita, pitää pystyssä yhteenpunoutuneet liaanit, jotka aikojen kuluessa ovat kasvaneet yhtä paksuiksi, kuin niiden alkuperäinen tuki; erilaiset lehdet muodostavat täällä mitä miellyttävimmän vastakohdan; toiset taas, piiloittaen onttoon runkoonsa lantakasan, joka muodostuneena niiden pudonneista lehdistä ja puoliksi mädänneistä oksista on lämmittänyt puiden varistamat siemenet, näyttävät sisässään kasvavien pensaitten kautta hankkivan korvausta näiden isien menettämisestä.
Voisi luulla, että luonto on tahtonut ajan hampaalta suojella osaa näistä vuosisatojen painon alle vaipuneista vanhoista puista, varustamalla ne harmahtavalla sammalverholla, joka suurina köynnöksinä riippuu oksien latvoista aina maahan saakka; tämä sammal, jota sanotaan espanjalaiseksi parraksi, tekee sen peittämät puut melkein haaveellisen näköisiksi.
Näiden metsien maaperä, joka on muodostunut vuosisatojen kuluessa kaatuneiden puiden jätteistä, on varsin vaihteleva, milloin kohoutuen vuoren muotoiseksi, aletakseen taas äkkiä liejuisiksi soiksi, jotka ovat täynnä kauheita, viheriähkössä liejussa rypeviä alligaattoreja ja miljoonittain moskiitteja, jotka hyörivät ja surisevat siitä nousevien löyhkäävien höyryjen keskellä, milloin laajeten loppumattomiksi tasangoiksi, jotka ovat toivottoman säännöllisiä ja yksitoikkoisia. Nimettömiä jokia virtaa näiden tuntemattomien erämaiden halki, kantaen hiljaisilla vesillään ainoastaan mustia joutsenia, jotka välinpitämättömästi seuraavat virran mukana, kun taas punaiset flamingot, asettuneina pitkin rantoja, filosoofisesti onkivat ateriansa joesta, näyttäen puoliksi suljetuin silmin erittäin tyytyväisiltä.
Vaikka näköala yleensä on rajoitettu, on metsissä aina joskus avonaisiakin paikkoja, joissa tarjoutuu katseltavaksi erittäin silmää hiveleviä ja miellyttävän vaihtelevia näköaloja.