Tällä miehellä näkyi olevan luottamustoimi, ainakin saattoi niin otaksua siitä tavasta, jolla hänen isäntänsä häntä puhutteli.
"No, mistä on kysymys, Diego?" hän kysyi; "mitä merkitsee tuo hälinä täällä tähän vuorokauden aikaan?"
Palvelija astui isäntänsä luokse, ennenkuin vastasi, ja kuiskasi hänen korvaansa:
"Don Bernardo Pedrosa!"
"Vai niin!" hän sanoi, rypistäen kulmakarvojaan; "onko hän yksin?"
"Näköjään hänellä on vain kolme tai neljä sotamiestä mukanaan."
"Mitä tämä merkitsee?" ylimys jatkoi yhä synkempänä.
"Että hän on voinut piiloittaa parikymmentä muuta läheisyyteen."
"Mitä tuo mies minusta tahtoo? Aika ei ole juuri hyvin valittu vierailua varten. Don Bernardo ei ole niin läheinen ystäväni", hän sanoi katkerasti hymyillen, "että hän ilman pakottavaa syytä rohkenisi menetellä sillä tavoin minun suhteeni."
"Minulla on jo ollut kunnia huomauttaa siitä hänelle, teidän ylhäisyytenne."