"Me matkustamme sitäkin suuremmalla syyllä", ylimys vastasi kumartuen hänen puoleensa, "koska on pelättävissä, että sytyttimestä on saatu vihiä, jonka vuoksi se täytyy viedä piiloon."
Diego teki myöntävän liikkeen.
"Entä don Bernardo?" hän sanoi.
"Laske hänet sisään; pidän parempana saada heti tietää, miten minun on meneteltävä."
"Onko oikein viisasta, teidän armonne, jäädä yksin sen miehen kanssa?"
"Älä ole huolissasi minun tähteni, Diego, hän ei ole niin vaarallinen, kuin luulet. Onhan minulla pistoolini viittani alla."
Luultavasti näiden sanojen rauhoittamana vanha palvelija poistui vastaamatta, mutta hetkisen kuluttua hän palasi taas, jäljessään noin kolmenkymmenen vuotias mies, joka oli puettuna argentinalaisen sotaväen korkeamman upseerin pukuun.
Nähdessään vieraan don Gusman hymyili ja astuen muutamia askeleita häntä kohti hän sanoi, viitaten Diegoa poistumaan.
"Terve tultua, eversti Pedrosa! Vaikka aika onkin hyvin myöhäinen vierailulle, olen yhtä kaikki ihastunut nähdessäni teidät. Olkaa hyvä ja istukaa."
Ja hän työnsi esiin nojatuolin.