"Ja teillä on kiire päästä minusta", eversti keskeytti väkinäisesti hymyillen; "tämän kai tahdoitte saada minut ymmärtämään, caballero?"
"Minä koetan aina saada sanani niin selviksi, caballero, että on tarpeetonta tulkita niitä muulla tavoin kuin mitä ne merkitsevät."
Don Bernardon piirteet, jotka olivat synkistyneet, kirkastuivat nyt ja hän sanoi iloisella äänellä:
"Kuulkaahan, don Gusman", hän sanoi, "jättäkäämme sikseen kaikki ärsyttävät puheet, minä aijon palvella teitä."
"Minua?" don Gusman sanoi tehden ivallista ihmettelyä ilmaisevan liikkeen; "oletteko oikein varma siitä, don Bernardo?"
"Jos me jatkamme tällä tavoin, caballero, niin me vain myrkytämme keskustelun, onnistumatta ymmärtää toisiamme."
"Ah, eversti, me elämme ihmeellistä aikaa, sen te tiedätte paremmin kuin kukaan, kun viattomimmatkin teot herättävät sellaista paheksumista, ettei kukaan uskalla astua askeltakaan tai sanoa sanaakaan pelkäämättä herättävänsä epäluuloa epäluuloisessa esivallassa. Mitenkä te luulette, että minä voisin uskoa, mitä te tällä hetkellä sanotte minulle, kun kaikki teidän tähänastiset toimenne ovat olleet kuin katkeran vihollisen?"
"Sallikaa minun tällä hetkellä päästä keskustelemasta kysymyksestä, olenko toiminut teidän etujenne mukaisesti vai niitä vastaan, caballero. Toivoakseni tulee aika, jolloin arvostelette minua ansioni mukaan. Nyt toivon ainoastaan, ett'ette erehtyisi sen toimenpiteen suhteen, johon ryhdyn teihin nähden."
"No, jos asian laita on siten, niin olkaa hyvä ja selittäkää mielipiteenne tarkemmin, jotta tietäisin varmasti, mitenkä minun tulee suhtautua aikomukseenne."
"Olkoon menneeksi, caballero, minä tulen Palermosta."