"Koska teidän ja erään minun perheeni jäsenen välillä on tapahtunut asioita, jotka saattavat minut teidän taholtanne pelkäämään aikomuksia, joita minun on oikeus epäillä vihamielisiksi."
Eversti hätkähti ja hänen kasvonsa muuttuivat tuhkanharmaiksi.
"Vai niini" hän sanoi kumealla äänellä, "te tiedätte sen, señor don
Gusman?"
"Voin vastata teille samoin kuin te vastasitte minulle hetki sitten: minä tiedän kaiken."
Don Bernardo painoi päänsä alas ja puristi kätensä nyrkkiin äärettömän raivoissaan.
Syntyi hetken hiljaisuus.
Tällä hetkellä kulki muuan yövartia ohitse kadulla, pysähtyi hetkiseksi talon ulkopuolelle ja julisti rämisevällä juopuneen äänellä keskiyön hetken olevan käsillä seuraavasti:
"Ave Maria purissima! Las doce han dado y sereno!"
Sitten hänen raskaat askeleensa kuuluivat vähitellen etääntyvän ja viimein häipyvän etäisyyteen.
Molemmat miehet hätkähtivät, aivankuin heidät olisi kiivaasti herätetty ajatuksistaan.