"Pyh! Olen utelias sitä näkemään."
"Sanalla sanoen, tahdotteko antautua vai ei, myöntävä tai kieltävä vastaus."
"Kylläpäs te lörpöttelette! Luulisi, hitto vieköön, ettette tiedä kenen kanssa olette tekemisessä. Tokkohan me milloinkaan pyydämme armoa? Jos te saatte meidät käsiimme, niin te tapatte meidät, siinä koko juttu; onko mitään muuta?"
"Te pysytte siis päätöksessänne, ettette tahdo kuunnella mitään ehdotusta?"
"Niin, tottakai, se on liian ikävää, kunniani kautta."
"Ja te olette päättäneet puolustaa itseänne viimeiseen saakka?"
"Lempo soikoon, toveri, niinpä kyllä, käsin ja jaloin. Emme ole vielä vallassanne, hitto vie."
"Se on totta, mutta pian saamme teidät."
"Koettakaa, toveri, koettakaa; mutta koska teidän keskustelunne ei minua erikoisesti miellytä, niin teidän luvallanne lopetan sen nyt. Onnea yrityksellenne!"
Näin sanoen hän äkkiä sulki ikkunan.