Joka taholla näkyi kuin taikaiskusta kaikilla kallionkielekkeillä useitten henkilöiden tummat varjot, henkilöiden, jotka olivat ilmaantuneet karavaanin ympärille siten, että oli mahdotonta ymmärtää mitenkä tämä oli tapahtunut, niin hiljaa he olivat tulleet.
Meksikolaiset astuivat siis, vaikka salaa huolestuneina, kammottavaan luolaan, joka ammotti heitä vastaan.
Maanalainen huone oli laaja ja sen seinät korkeat.
Noin kymmenen minuutin kuluttua meksikolaiset tulivat eräänlaisen pyörykön luo, jonka keskellä paloi suunnaton tuli; neljä pitkää käytävää leikkasi tämän pyörykön suorakulmaisesti.
Tiikerikissa astui, yhä matkustajien seuraamana, yhteen niistä.
Tultuaan yhteenpunotuista ruo'oista tehdyn oven luo, hän pysähtyi.
"Nyt olette kotonanne", hän sanoi, "asuntoonne kuuluu kaksi huonetta, jotka eivät ole missään yhteydessä holvin muiden osien kanssa; toimitan että saatte virvokkeita, puita tehdäksenne tulen ja ocote-soihtuja, että saatte valoa."
"Kiitän tästä huomaavaisuudesta, jota en suinkaan osannut odottaa", don
Pedro vastasi.
"Kuinka niin? Ettekö luule, että osaan osoittaa meksikolaista vieraanvaraisuutta, kun haluan?"
"Oh!"… haciendero sanoi torjuvalla liikkeellä.