"Sinä voit itse antaa ne heille takaisin; sinun on helppo keksiä jokin juttu antaaksesi heille takaisin heidän omaisuutensa, saattamatta minua huonoon valoon heidän silmissään."
"Teitä huonoon valoon!" Kivisydän sanoi, nauraen pilkallisesti.
"Lempo soikoon!" Tiikerikissa vastasi viekkaasti hymyillen, "pidän kiinni ainoasta hyvästä työstä, minkä koskaan olen tehnyt, enkä tahdo kadottaa sen tuottamaa kunniaa."
"Asia on siis varmasti sovittu meidän kesken, te ette petä minulle antamaanne lupausta?"
"Ole rauhassa, minä en petä sitä."
"Hyvää yötä sitten, näemme toisemme huomenna, menen laittamaan valmiiksi kaikki."
"Hyvää yötä, poikani, mutta älä vaivaa itseäsi, minä pidän kyllä huolen asiasta."
Molemmat miehet erosivat.
Tiikerikissa kuunteli tarkkaan poikansa askeleita, jotka kuuluivat yhä heikommin ja heikommin. Kun taas oli aivan hiljaista, levisi hänen kasvoilleen huolestunut ilme, ja hän pudisti monta kertaa rauhattoman näköisenä päätään.
"Rakkaus tekee tarkkanäköiseksi", hän mutisi hiljaisella äänellä, "älkäämme antako hänelle tilaisuutta arvata suunnitelmiani, sillä jo monta vuotta sitten suunnittelemani koston menestyminen olisi ikuisesti mennyttä juuri siinä silmänräpäyksessä, kun olen sen saavuttamaisillani."