Mies pysyi mykkänä.
"Vastatkaa minulle taivaan nimessä!" jatkoi don Fernando itsepintaisesti. "Kysymyksenihän on vähäpätöinen, ettehän te voi rikkoa ohjeitanne vastaan vastatessanne siihen."
Samassa tuntui melu lähenevän. Nopeita askeleita, yhtyneenä kirkunaan ja hälinään, kuului aivan läheltä.
Vartia nousi levottomana, veti miekan huotrastaan ja pistoolin vyöstään sekä meni ovea kohden; mutta tämä tempaistiin äkkiä rajusti auki, ja sisään syöksyi muuan mies kasvot vääntyneinä ja mitä suurimman pelon vallassa.
"Pakene, pakene!" huusi hän, "me olemme hukassa."
Vartia viittasi don Fernandoa vetäytymään peremmälle ja asettui päättävästi ovelle, johon samassa ilmestyi neljä naamioitua, aina hampaisiin asti aseistettua miestä.
"Takaisin!" sanoi vartia. "Tänne ei pääse kukaan tietämättä tunnussanaa."
"Siitä saat sen", sanoi muuan tulijoista. Ja pistoolin laukauksella hän musersi vartian pääkallon.
Vartia kaatui raskaasti suullensa, kirkaisten raivokkaasti.
Nuo neljä miestä astuivat hänen ruumiinsa yli, sitoivat lujasti hänen toverinsa, joka oli piiloutunut nurkkaan ja vapisi pelästyksissään, minkä tehtyään eräs heistä meni don Fernandon luo, joka ei käsittänyt vähääkään tästä omituisesta tapauksesta, ja sanoi hänelle: