"Entä sitten?"
"Vapauta meidät ensin."
"Tapahtuu kuten tahdot."
Intiaanit olivat seisoneet liikkumattomina, toimettomina katselijoina voimatta kuulla tätä lyhyttä keskustelua. Noita kääntyi heidän puoleensa kasvot kauhun vääntäminä.
"Paetkaa!" sanoi hän peloittavalla äänellä; "tämä nainen tuottaa onnettomuutta. Wacondah vihastuu; paetkaa, paetkaa!"
Intiaanit, jotka tunsivat olevansa levollisia vain poppamiehensä turvissa, mutta nyt näkivät, että tämän oli vallannut heille käsittämätön kauhu, syöksyivät sikin sokin pakoon ja hajaantuivat ilman muuta joka taholle.
Kun he olivat kadonneet intiaanitelttojen taakse, sanoi poppamies naisille:
"No niin, uskotteko, että minä voin suojella teitä?"
"Uskomme", vastasi Manuela, "ja minä kiitän isääni, hän on yhtä mahtava kuin viisaskin."
Tyydytettyä ylpeyttä ilmaiseva hymyily leikki viekkaan intiaanin ohuilla huulilla.