"Tyttärestänikö aijotte puhua?"
"Sekä hänestä että muista", vastasi Tiikerikissa äskeisellä äänellään.
"En ymmärrä teitä, päällikkö, olisin teille kiitollinen, jos voisitte selittää tarkemmin."
"Teen niin pitemmittä puheitta, sillä jo kauan aikaa olen halunnut päästä mieskohtaisesti tekemisiin kanssanne. Katsokaa minua, don Pedro, ettekö enää tunne minua?"
"En luule nähneeni teitä milloinkaan ennen sitä, kun osoititte minulle vieraanvaraisuutta teocallissanne."
Päällikkö vastasi hurjasti irvistäen:
"Vuodet ovat varmaankin muuttaneet muotoani varsin paljon,
Tiikerikissan nimi on siis saanut ihmiset unohtamaan oikean nimeni,
koska olen käynyt niin tuntemattomaksi. Mutta yhtä hyvin kuin don
Gusman de Ribeyrasta on tullut don Pedro de Luna, niin miksi ei don
Leoncio de Ribeyra ole voinut muuttua Tiikerikissaksi, hyvä veli?"
"Mitä tarkoitatte?" huudahti don Pedro, nousten kauhuissaan. "Minkä nimen lausuittekaan?"
"Olen sanonut kuten asia on", vastasi päällikkö kylmästi, "olen lausunut nimen, joka kuuluu minulle."
Don Pedro loi häneen tuskallista sääliä ilmaisevan katseen.