V.
VÄIJYTYS.
Don Fernando ja hänen ystävänsä olivat, kuten mainittu, lähteneet haciendasta vähän ennen don Torribiota. Nuoret miehet olivat kiireimmiten menneet ranchoon, jossa he asuivat. Illanvietto oli päättynyt kello yhdeksän ja kello yksitoista he olivat kotona.
Doña Manuela odotti heitä. Muutamin sanoin ilmoittivat he hänelle, mitä illan kuluessa oli tapahtunut, jonka jälkeen he kiireesti menivät levolle, sillä heidän täytyi lähteä auringonnousun aikaan, jos tahtoivat saapua presidio de San Lucariin hyvissä ajoin, tuon pitkän matkan väsyttämättä doña Manuelaa, jonka piti seurata mukana.
Sopimuksen mukaan istuivatkin he jo hevosen selässä vähän ennen kello neljää aamulla.
Meksikossa, jossa keskipäivällä on niin kuuma, matkustetaan tavallisesti vain yöllä, toisin sanoen kello neljästä kello yhteentoista aamulla ja kello kuudesta illalla puoliyöhön.
Kello löi juuri yhdeksän, kun tuo pieni joukko ratsasti presidioon.
Don Fernando lähetti ystävänsä ja tämän äidin siihen taloon, joka hänellä oli San Lucarissa ja jonka hän oli antanut heidän käytettäväkseen. Itse hän läksi kuvernöörin asuntoon, jonne tärkeät asiat häntä kutsuivat.
Tuo kunnon eversti otti mitä parhaiten vastaan nuoren miehen, joka monesti oli tehnyt hänelle sangen tärkeitä palveluksia, ja osoitti hänelle ylenmäärin kohteliaisuutta kaikin tavoin.
Mutta vaikka eversti koettikin näyttää ystävälliseltä, huomasi don Fernando hänen kulmakarvojensa rypistelystä, jota hän tuskin ei yrittänytkään peittää, että don José Kalbris'ille oli sattunut ikävyyksiä, joita hän kohteliaisuudesta koetti turhaan salata nuorelta vieraaltaan.