"Olkaa varuillanne, don Torribio, me teemme sopimuksen, jonka määräykset teidän on, mistä hinnasta tahansa täytettävä."
"Olkoon nuo määräykset minkälaiset tahansa, niin minä täytän ne, jos te vain varmasti hankitte minulle tilaisuuden kaksinkertaiseen kostooni."
"Hyvä! Vannokaa minulle kaiken sen nimessä, mikä teille on pyhintä maailmassa, että mitä tapahtuneekin, minkä lopullisen päätöksen tehnettekin, ette kenellekään ilmaise, mitä täällä meidän kesken tapahtuu."
"Minä vannon sen ritarikunniani kautta, señor, puhukaa täysin luottavasti."
"Te kysyitte minulta äsken, kuka minä olen: minä olen Tiikerikissa."
Nuori mies hätkähti vaistomaisesti, kuullessaan tuon pelätyn nimen, mutta hän tyyntyi heti.
"Erinomaista!" sanoi hän. "Lausumanne nimi takaa kostoni onnistumisen."
"Kyllä, eikö niin?" vastasi rosvo ilkkuen. "Maineeni on vakiintunut rajamailla jo aikoja sitten. Kas tässä, mitä teiltä vaadin. Punnitkaa tarkoin mitä saatte kuulla, miettikää vakavasti mitä teille ehdotan, ennenkuin vastaatte minulle, sillä huomautan vieläkin, että pakotan teidät täyttämään kaikki hyväksymänne ehdot."
"Puhukaa!" sanoi don Torribio kärsimättömästi; "olenhan sanonut hakevani kostoa."
"Kuulkaa siis ja muistakaa valanne. Minä valmistan tällä hetkellä kauheata retkeä San Lucarin presidiota vastaan, jonka tahdon saada haltuuni mistä hinnasta tahansa. Erityisistä syistä, joita ei teidän tarvitse tietää, olen kerännyt useita apachiheimoja ja suuren joukon vaqueroja, jotka ovat väijyksissä muutaman askeleen päässä täältä ja odottavat vain merkkiäni hyökätäkseen verenhimoisten tiikerien tavoin tuon rikkauksia täynnä olevan kylän kimppuun. Voimakas ja nerokas hittolainen, jonka apuun luotin tämän rohkean yllätyksen toimeenpanemiseksi, on pettänyt minut viime hetkellä. Tämän liittolaisen voitte te ainoastaan korvata, tahdotteko tehdä niin?"