Tetrarkka soperteli.
Mutta Aulus sanoi nauraen:
"Rauhoitu, minä suojelen sinua!" Prokonsuli ei ollut kuulevinaan mitään. Isän varallisuus riippui pojan häpeästä; ja tämä Caprean loassa rypevä kukkanen tuotti hänelle niin melkoisia tuloja, että hän kohteli sitä kunnioittaen, kuitenkin epäluuloisena, se kun oli myrkyllinen.
Portin edustalla syntyi melua. Siitä tuli sisään jono valkeita muuleja, joilla ratsasti papilliseen vaatetukseen puettuja mieshenkilöitä. Ne olivat sadukealaisia ja farisealaisia; näistä edelliset tahtoivat saada uhripapin arvon, toiset taas säilyttää sen. Heidän kasvonsa olivat synkät, varsinkin farisealaisten, jotka olivat Rooman ja tetrarkan vihollisia. He takertuivat vaippansa liepeisiin tungoksessa; ja heidän päähineensä huojuivat päässä nahkahihnojen varassa, joihin oli piirretty kirjoituksia.
Melkein samaan aikaan saapuivat etujoukkojen soturit. He olivat panneet kilpensä pusseihin, suojellakseen niitä pölyltä; ja heidän jälessään tuli Marcellus, prokonsulin varapäällikkö publikaanien kanssa, joilla oli kainalokuopissaan laudanpalasia.
Antipas mainitsi muutaman lähimmistään, joita olivat Tolmai, Kanthera,
Sehon, Ammonius aleksandrialainen, joka osti häneltä asfalttia,
Na'aman, hänen kevytaseisten jalkamiestensä päällikkö, ja Jacim
babylonialainen.
Vitelliuksen huomio oli kiintynyt Manneakseen.
"Kuka tuo mies on?"
Tetrarkka osoitti kädenliikkeellä, että hän oli pyöveli.
Sitten hän esitteli sadukealaiset.