Jonatan, lyhyt mies, vapaa käytökseltään, puhui kreikkaa ja pyysi valtiasta kunnioittamaan heitä käynnillä Jerusalemissa. Hän itse arveli sinne lähtevänsä.
Eleazar, käyränenäinen ja pitkäpartainen mies, vaati farisealaisille ylipapin vaippaa, jota vallanpitäjät säilyttivät Antonian tornissa.
Sitten galilealaiset tekivät ilmiannon Pontius Pilatusta vastaan. Siinä tilaisuudessa, jolloin eräs mielipuoli etsi David kuninkaan kultaisia maljoja luolasta lähellä Samariaa, hän oli surmauttanut asukkaita; ja kaikki puhuivat yhtä haavaa, Manneas muita äänekkäämmin. Vitellius vakuutti, että syylliset saavat rangaistuksensa.
Syntyi rähinää pylväskäytävän edessä, johon soturit olivat ripustaneet
kilpensä. Kun niiltä oli poistettu peitteet, näki kilvenkupuroissa
Caesarin kuvan. Tämä oli juutalaisten mielestä epäjumalanpalvelusta.
Antipas puhui heidän kanssaan, koettaen tyynnyttää heitä, ja sillävälin
Vitellius istui korkealla tuolilla ihmetellen heidän raivoaan. Olipa
Tiberius tehnyt oikein, kun karkoitti heistä neljäsataa Sardiniaan.
Mutta ollessaan näin kotonaan he olivat voimakkaat: ja hän käski
poistaa kilvet.
Silloin he ympäröivät prokonsulin, anoen hyvitystä kärsimistään vääryyksistä, ja lisäksi etuoikeuksia ja almuja. He repivät rikki vaatteensa ja ruoskivat itseään; ja tehdäkseen tilaa orjat hosuivat sauvoilla oikealta vasemmalle. Lähinnä ovea olevat siirtyivät alas polulle, toiset nousivat sitä ylös; kaksi virtausta törmäsi vastatusten tässä häälyvässä väenpaljoudessa, joka oli sulloutunut muurien väliin.
Vitellius kysyi, miksi siellä oli niin paljon väkeä. Antipas selitti syyn: oli hänen syntymäpäivänsä juhla; ja hän osoitti useita palvelijoitaan, jotka hinasivat muurien harjalle suunnattoman suuria vasuja täynnä lihaa, hedelmiä, vihanneksia, antilopeja, haikaroita, taivaansinisiä leveitä kaloja, rypäleitä, vesimeloneja, pyramiidin muotoisiksi kasattuja granaattiomenia. Aulus ei enää voinut hillitä itseään. Hän syöksyi keittiöihin päin tuon ahmailuhimon pakoittamana, joka oli hämmästyttävä maailmaa.
Kulkiessaan erään kellarin ohi hän huomasi haarniskaan vivahtavia kattiloita. Vitelliuskin meni niitä katsomaan ja vaati, että hänelle avattaisiin linnan maanalaiset huoneet.
Ne olivat hakatut kallioon korkeina holveina, joita siellä täällä kannattivat pilarit. Ensimmäinen sisälsi vanhoja aseita; mutta toinen oli täyteen sullottu keihäitä, joiden suipot kärjet pistivät esiin höyhentöyhdöstä. Kolmannen seinät näyttivät ruokolaudoituksen peittämiltä, niin tiheään riippui niillä ohuita nuolia vieretysten. Käyrät miekanterät peittivät neljännen huoneen seiniä. Keskelle viidettä oli ladottu riveihin kypärejä, jotka töyhtöineen näyttivät punaiselta käärmejoukkueelta. Kuudennessa näki ainoastaan nuolikoteloja ja seitsemännessä säärihaarniskoita, kahdeksannessa rautahihnoja; seuraavissa haarukoita, harkkirautoja, tikapuita, köysiä, jopa tankoja linkokoneita varten ja dromedaarien rintahihnojen tiukuja. Ja kun vuori leveni juureltaan, ollen louhittu sisältä mehiläispesän kaltaiseksi, oli näiden huoneiden alla vielä useampia ja syvempiä.
Vitellius, hänen tulkkinsa Fineas ja publikaanien päällikkö Sisenna kulkivat näiden suojamien läpi soihtujen valossa, joita kolme eunukkia kantoi.
Pimeissä komeroissa näki barbaarien keksimiä inhoittavia kidutusvehkeitä: nystyröillä varustettuja nuijia, haavoja myrkyttäviä heittokeihäitä, krokotiilin leukojen muotoisia hohtimia. Sanalla sanoen, tetrarkalla oli Makairoksessa sotatarpeita neljääkymmentä tuhatta miestä varten.