Hän oli koonnut ne peläten vihollistensa liittoutumista. Mutta prokonsuli saattoi luulla tai sanoa, että se oli tapahtunut tarkoituksessa nousta sotaan roomalaisia vastaan, ja sentähden hän vaati selityksiä.
Nämä sotatarpeet eivät olleet Herodeksen yksityisiä varusteita; paljon käytettiin puolustautumiseen rosvoilta; niitä tarvittiin niinikään taisteluissa arabialaisia vastaan; ja muuten kaikki tämä oli kuulunut hänen isälleen. Nyt ei Herodes enää astunut prokonsulin jälessä, vaan meni edelle, rientäen nopein askelin, Sitten hän asettui seisomaan vasten kiviseinää, jota peitti toogallaan, levittäen käsivarsiaan; mutta silti hänen päänsä yläpuolella näkyi ovenkamana. Vitellius huomasi sen ja tahtoi tietää, mitä tuon oven takana oli.
"Babylonialainen yksin voi sen avata."
"Kutsu siis babylonialainen tänne."
Odotettiin, kunnes hän saapui.
Hänen isänsä oli tullut Eufratin rannalta viidensadan ratsumiehen
kanssa, tarjoutuen Herodekselle puolustamaan itäisiä rajoja.
Valtakunnan jaon jälkeen oli Jacim jäänyt Filipin luo ja palveli nyt
Herodesta.
Hän ilmestyi jousi olalla, ruoska kädessä. Erivärisiä nyörejä oli tiukasti punottu hänen väärien säärtensä ympäri. Hänen paksut käsivartensa pistivät esiin hihattomasta tunikasta, ja karvalakki varjosti hänen kasvojaan, joita ympäröi kiharoiksi käherretty parta.
Aluksi hän ei ollut ymmärtävinään tulkkia. Mutta Vitellius lennätti katseen tetrarkalle, joka heti toisti hänen käskynsä. Silloin Jacim painoi molemmin käsin ovea, joka siirtyi seinään.
Lämmin tuulahdus syöksyi vastaan pimeästä. Puukuja johti siitä kiemurrellen alas. He kulkivat sitä pitkin ja saapuivat edellisiä maanalaisia onkaloita avaramman luolan kynnykselle.
Perällä aukeni pylväskäytävä äkkijyrkänteelle päin, joka sillä puolella oli linnoituksen puolustuksena. Kuusama kasvoi takertuneena holvikattoon, ja sen kukat riippuivat alas täyteen päivänvaloon. Maassa lorisi puro.