Lähinnä alempana olevien vuorten harjat alkoivat jo näkyä, kun sitävastoin niiden rungot aina kuilujen pohjaa myöten vielä olivat varjojen peittämät. Sumu liiteli, sen harso repesi ja Kuolleen meren ääriviivat tulivat näkyviin. Makairoksen takaa nouseva kajastus leimusi punaisena. Se valaisi ennen pitkää rannikon hiedan, kukkulat, erämaan ja kauempana kaikki Judean vuoret, jotka kallistelivat rosoisia, harmaita rinteitään. Keskellä kuvastui Engeddin erämaa mustana juovana; Hebron kaartui taustalla kupuna; Eskol-laaksossa kasvoi granaattipuita, Sorekissa oli viinitarhoja, Karmelilla viheriöitsi seesameja, ja Antonian torni hallitsi jättiläiskeilallaan Jerusalemia. Tetrarkka käänsi siitä katseensa, silmäilläkseen sen oikealla puolella kohoavia Jerikon palmulehtoja; ja hän ajatteli toisia Galileansa kaupunkeja: Kapernaumia, Endoria, Natsaretia, Tiberiasta, jonne hän kenties ei enää palaisi. Jordan virtasi kuivalla tasangolla. Aivan valkoisena se häikäisi kuin lumikenttä. Järvi näytti nyt lasuurikiven karvaiselta; ja sen eteläpohjukassa, Jemenin suunnalla, Antipas eroitti mitä ei olisi tahtonut nähdä. Siellä oli joukko ruskeita telttoja; peitsimiehiä kulki hevosten välissä, ja sammuvat tulet vilkkuivat kuin kipinät maassa.

Ne olivat Arabian kuninkaan joukkoja, jonka tytärtä hän oli kieltäytynyt naimasta, ottaen vaimokseen Herodiaksen, erään veljensä vaimon, joka valtaa vailla eli Italiassa.

Antipas odotti roomalaisilta apua; ja Syyrian maaherran Vitelliuksen viipyminen täytti hänet kalvavalla levottomuudella.

Agrippa oli epäilemättä tärvellyt häneltä keisarin suosion? Filip, hänen kolmas veljensä, Batanean hallitsija, varustautui salaa aseilla. Juutalaiset eivät enää sietäneet hänen epäjumaluuteen kallistuvia tapojaan, eivätkä muut hänen hallitustaan; lopulta hän nyt olikin jo johtunut ajattelemaan kahta vaihtoehtoista suunnitelmaa: lepyttää arabialaiset tai solmia liitto parttilaisten kanssa. Ja syntymäpäivänsä viettämisen verukkeella hän oli kutsunut täksi päiväksi suureen juhlaan sotajoukkojensa päälliköt, maatilojensa hoitajat ja Galilean johtohenkilöt.

Tarkalla katseella hän tutki kaikkia teitä. Ne olivat tyhjät. Kotkia leijaili hänen päänsä yläpuolella; sotilaat nukkuivat nojaten suojamuuriin; ei mikään liikahtanut ilmassa.

Äkkiä kaukainen ääni, kuin lähteneenä syvältä maan alta, sai tetrarkan kalpenemaan. Hän kumartui kuuntelemaan; se oli taas huvennut. Mutta se kuului jälleen; ja lyöden yhteen kätensä hän huusi: "Manneas, Manneas!"

Esille ilmestyi mies vyötäisiin asti alastomana kuten kylpylaitosten hierojat. Hän oli hyvin pitkä, vanha, luiseva, ja hänellä oli uumillaan pronssihuotraan pistetty veitsi. Hiukset olivat suitut pystyyn ja saattoivat otsan näyttämään tavattoman korkealta. Silmät olivat unisuudesta himmeät, mutta hampaat kiilsivät, ja varpaat koskettelivat kevyesti kivilaattoja, — hänen koko ruumiinsa oli notkea kuin apinalla ja hänen kasvonsa liikkumattomat kuin muumiolla.

"Missä hän on?" kysyi tetrarkka.

Manneas vastasi, osoittaen peukalollaan johonkin heidän taaksensa:

"Yhä vaan tuolla."