Prokonsulin pöytä sijaitsi kultaisen parven alla olevalla sykomorilaudoista tehdyllä lavalla. Babylonialaiset verhot ympäröivät sitä teltin tavoin.
Kolmella norsunluisella vuoteella, joista yksi oli keskellä, kaksi sivuilla, lepäsivät Vitellius, hänen poikansa ja Antipas. Prokonsuli oli lähellä vasemmanpuolista ovea, Aulus oikealla, tetrarkka keskellä.
Hänellä oli yllään musta vaippa, jonka kude aivan peittyi värillisten koristekuvioiden alle; hänellä oli ihoväriä poskilla, parta viuhkanmuotoinen ja sinistä jauhetta hiuksissa, joita piti koossa hohtokivinen otsakoriste. Vitelliuksella oli purppurainen olkavyö, joka valui alas liinaiselle togalle.
Aulus oli antanut solmia selkään punasinertävästä silkistä tehdyn silkkiraitaisen pukunsa hihat. Hänen hiuskiharansa olivat kerroksittain päällekkäin, ja safirinen kaulakoriste säihkyi hänen povellaan, joka oli lihava ja valkoinen kuin naisella. Lähellä häntä istui kaislamatolla jalat ristissä hyvin kaunis poika, joka hymyili lakkaamatta. Aulus oli nähnyt hänet keittiön puolella, ei enää viihtynyt ilman hänen seuraansa, ja puhutteli häntä muitta mutkitta "aasialaiseksi", kun ei jaksanut muistaa hänen kaldealaista nimeänsä. Silloin tällöin Aulus ojentautui pitkäkseen norsunluu-vuoteelle. Silloin hänen paljaat jalkansa näkyivät yli koossa olevan seuran.
Sillä puolella salia olivat papit ja Antipaksen upseerit; lisäksi siellä oli Jerusalemin asukkaita ja edustajia kreikkalaisista kaupungeista. Prokonsulin taholla nähtiin Marcellus ja publikaanit, tetrarkan ystäviä, henkilöitä Kaanasta, Ptolemaisista, Jerikosta; sitten sekaisin vuoristolaisia Libanonilta ja Herodeksen vanhat soturit: kaksitoista traakialaista, yksi gallialainen, kaksi germaania, gasellien metsästäjiä, Idumean paimenia, Palmyran sulttaani, merimiehiä Eziongaberista. Jokaisella oli edessään pehmeästä taikinasta tehty kakku käsien pyyhkimistä varten. Ja käsivarret ojentautuivat kuin korppikotkien kaulat, kun he ottivat oliiveja, pistasioita, manteleita. Kaikki kasvot olivat iloisia ja seppeleiden koristamia.
Farisealaiset olivat kuitenkin kieltäytyneet seppeleistä, pitäen niitä roomalaisen säädyttömyyden merkkeinä. He värisivät, kun heidän päällensä pirskoitettiin galbanumia ja suitsutuspihkaa, mikä sekoitus oli varattu yksinomaan temppelin tarpeisiin.
Aulus hieroi sillä kainalokuoppaansa; ja Antipas lupasi antaa hänelle kokonaisen lastin, nimittäin kolme vasullista tätä oikeata balsamia, joka oli saanut Kleopatran himoitsemaan Palestinaa.
Muuan Tiberiaksen varusväen päällikkö ilmestyi äkkiä, asettui tetrarkan taakse ja kertoi hänelle erinomaisista tapauksista. Mutta tetrarkan huomio kiintyi osaksi prokonsuliin ja siihen, mitä puhuttiin lähellä olevien pöytien ääressä.
Siellä keskusteltiin Johanneksesta ja hänen kaltaisistaan henkilöistä; erään Simeonin sanottiin pesevän pois syntejä tulella. Eräs mies, nimeltä Jeesus…
"Pahin kaikista", huudahti Eleazar. "Mikä inhoittava ilveilijä!"