Vastapäätä olevan oviaukon verhojen välistä näyttäytyi alaston käsivarsi, nuori, viehättävä, kuin Polykleitos olisi veistänyt sen norsunluusta. Hieman kömpelönä ja kuitenkin sirona se liikehti ilmassa ottaakseen ylös seinämällä olevalle jakkaralle unhoitetun hameen.
Eräs vanha palvelijatar ojensi sen hänelle, luoden syrjään oviverhon.
Tetrarkan mieleen palasi epämääräinen muisto.
"Onko tuo orjatar sinun?"
"Mitä se sinuun kuuluu?" vastasi Herodias.
III.
Vieraat täyttivät juhlasalin.
Tässä rakennuksessa oli kolme laivaa, joita eroitti toisistaan algumimipuiset pilarit veistokuvien peittämine pronssilatvuksineen. Kaksi aukkoseinäistä pylväsparveketta oli niiden yläpuolella, perällä oli kultalanka-koristeilla somistettu kolmas parveke, ja vastapäätä suunnattoman suuri holvikaari, joka aukeni toisesta päästä.
Koko laivan pituisilla pöydillä paloi haarakynttilöitä, jotka näyttivät loimuavilta pensastöyhdöiltä maalattujen saviastioiden ja kuparilautasten, hyytelökuutioiden, rypälekasojen välissä; mutta nämä punaiset valot hälvenivät vähitellen ylhäällä lähempänä korkeata kattoa, ja valopilkut loistivat tähtien tavoin yössä puunoksien lomissa. Isosta parvekeaukosta näki soihtuja talojen kuisteilla; sillä Antipas juhli ystäviänsä, kansaansa ja kaikkia, jotka olivat vieraina saapuneet hänen taloonsa.
Orjia, vilkkaita kuin koirat, ja varpaat huopasandaaleissa, vilisi edestakaisin, kantaen tarjottimia.