Äkkiä alkoivat pienet kivet ylhäällä vyöryä alas. Kuului nopeita askeleita, — ja ristikon puolelta, rotkon puolelta näkyi teräväkärkisiä kuonoja ja pystykorvia; keltaiset silmät kiiluivat. Shakaalit saapuivat syömään jätteitä.
Karthagolainen, joka katseli kumartuen jyrkänteen reunan yli, kääntyi lähtemään.
XV.
MATHO.
Karthagossa vallitsi riemu, — syvä, yleinen, rajaton, mieletön riemu; raunioiden aukot oli tukittu, jumalien kuvat oli maalattu uudestaan, myrtinoksat peittivät katuja, katujen kulmissa paloi suitsutuksia, ja talojen katoilla kansa kirjavissa puvuissaan muodosti ikäänkuin suuria ilmassa aukenevia kukkapenkereitä.
Taukoamattoman puheenkohinan yli kuuluivat katuja kastelevien vedenkantajien huudot; Hamilkarin orjat tarjoilivat hänen nimessään käristettyjä ohrajyviä ja raa'an lihan kappaleita; ihmiset puhelivat keskenään, syleilivät itkien toisiaan; tyrilaiset kaupungit olivat valloitetut, paimentolaiset hajoitetut, kaikki barbarit tuhotut. Akropolis peittyi värillisiin päiväkatoksiin; sataman ulkopuolella rivissä olevien kolmisoutolaivojen keulat kimaltelivat kuin timanttipenkerys; kaikkialle näkyi järjestys palanneen, uusi elämä alkoi, suuri onni ilmeni kaikkialla: se oli Salammbon ja Numidian kuninkaan hääpäivä.
Khamonin temppelin katolla oli kolme pitkää suunnattomista kulta-astioista notkuvaa pöytää, joiden ääressä Pappien, Vanhimpien ja Rikkaiden oli aikomus aterioida ja neljäs pöytä oli ylempänä muita Hamilkaria, Narr' Havasta ja Salammbota varten; sillä kun Salammbo tuomalla vaipan takaisin oli pelastanut isänmaan, niin teki kansa hänen häänsä kansalliseksi ilojuhlaksi ja odotti alhaalla torilla hänen tuloaan.
Mutta toinen, paljoa polttavampi kiihko ärsytti sen kärsimättömyyttä; juhlan kunniaksi oli luvattu surmata Matho.
Ensiksi oli ehdotettu että hänet nyljettäisiin elävältä, aiottiin vuodattaa sulaa lyijyä hänen sisälmyksiinsä, tappaa hänet nälkään; sitten aiottiin sitoa hänet puuhun kiinni ja apina saisi lyödä takaapäin häntä kivellä päähän; hän oli häväissyt Tanitia, ja Tanitin pyhät apinat saisivat siten kostaa. Toiset olivat sitä mieltä, että hänet oli sidottava dromedarin selkään, kun ensin oli useaan paikkaan hänen ruumistaan pistetty öljyyn kastettuja liinatukkoja; — ja he iloitsivat ajatellessaan, miten tuo suuri eläin kuljeskelisi pitkin katuja selässään mies, joka kiemurtelisi tulessa, kuten tuulen liehuttama soihtu.
Mutta ketkä asukkaat saisivat toimekseen hänen kidutuksensa ja miksi riistettäisiin se nautinto toisilta? Tahdottiin panna toimeen kuolintapa, johon koko kaupunki ottaisi osaa, niin että kaikkien kädet, kaikki aseet, kaikki Karthagon omaisuus, katukivetkin ja golfin aallot voisivat silpoa, murskata, tuhota hänet. Silloin Vanhimmat päättivät, että hän kulkisi vankilastaan Khamonin torille, ilman mitään vartijajoukkoa, kädet selän taakse sidottuina; ja kiellettiin iskemästä häntä sydämeen, jotta hän eläisi kauvemmin, puhkaisemasta silmiä, jotta hän näkisi kidutuksensa aivan loppuun asti, heittämästä mitään häntä kohden ja koskemasta häneen kerrallaan useammalla kuin kolmella sormella.