— Nuku, sirkkuseni, rauhoitu, koeta nukkua!
Mutta Jeanne jatkoi itsepäisesti:
— Minulla on nyt jo järkeni selvä, äiti kulta. En puhu mitään hullutuksia, niinkuin varmaan olen edellisinä päivinä puhunut. Olin eräänä yönä sairas ja läksin silloin Julieniä hakemaan. Rosalie makasi silloin hänen vieressään. Surusta jouduin aivan suunniltani ja karkasin ulos lumihankeen syöksyäkseni rantakalliolta syvänteeseen.
Siihen paronitar vain sanoi:
— Niin, sirkkuseni, olet ollut kovin sairas.
— Ei, ei, äiti. Minä näin Rosalien makaamassa Julienin vuoteessa. Enkä tahdo enää jäädä hänen luokseen. Sinun täytyy viedä minut Roueniin; tulen asumaan siellä kuten ennenkin.
Paronitar, jolle lääkäri oli sanonut, ettei Jeannea saisi vastustella, vastasi:
— Niin, sirkkuseni, niin.
Mutta sairas kiihtyi siitä:
— Minä näen, ettet sinä usko minua. Mene hakemaan isää, hän varmasti tulee ymmärtämään minua.